lauantai 3. helmikuuta 2018

Mary Shelley: Frankenstein

Kirja: Frankenstein
Kirjailija: Mary Shelley (suom. Paavo Lehtonen)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1818 (suom. tämä painos 2008)
Sivuja: 332

Genèveläisellä paroni Frankensteinilla on kiihkeä halu paljastaa luomisen syvimmät mysteerit. Hän kokoaa ihmisen ruumiinosista jättimäisen olennon, johon hän onnistuu sytyttämään elämän kipinän. Mutta lopputulos saa tiedemiehen kauhun ja inhon valtaan. Hirviö pakenee laboratioriosta, eikä kukaan ole enää turvassa.


* * *

Vihdoin ja viimein postausta kehiin! Viime vuoden syksynä luin Mary Shelleyn Frankensteinin yhtä kirjallisuuskurssiani varten. Kirja käsiteltiin sitten ryhmäni lukupiirissä.

Minulla oli suuret odotukset kirjaa kohtaan, sillä ajattelin sen kurssia varten luettavista kirjoista olevan mielenkiintoisin ja siksi vähän harmittelinkin aluksi kun tämä päädyttiin lukemaan ensimmäisenä. Pettymys olikin suuri kun kirja osoittautui niin tylsäksi.

Olin aikaisemmin nähnyt jonkun mini-tv-sarjan Frankensteinista ja mitä siitä sarja muistan, se oli melko uskollinen tälle kirjalle, sillä tapahtumat eivät juurikaan poikenneet sarjasta. Sinänsä hassua, että odotukseni tätä kirjaa kohtaa olivat suuret, vaikka kyseisestä tv-sarjasta en pitänyt lainkaan. Mutta ehkä tähän vaikuttaa enemmän se oletus, että kirjat ovat usein parempia.

Frankenstein sijoitetaan kauhu-genreen ja kirjan paperiliepeessäkin sanotaan Shelleyn lyöneen vetoa lordi Byronin ja Percy Bysshe Shelleyn kanssa siitä, kuka kirjoittaisi pelottavimman kirjan. En kokenut kirjaa kuitenkaan millään tavalla pelottavaksi. Olisikin mielenkiintoista lukea edellämainittujen teokset ja katsoa mikä näistä omasta mielestä on pelottavin.

Meitä lukupiirissä mietitytti, miten Frankensteinin hirviöstä tuli yli kaksi metrinen olento, kun Victor kuitenkin kasasi hänet ihmisten eri osista. Muutamia muitakin ristiriitaisuuksia löysimme tarinasta, joita sitten pohdimme. Tässä vaiheessa en enää muista mitä kaikkea puhuimme kun kirjan käsittelystä on jo useampi kuukausi.

Päällimmäisenä tästä kirjasta on fiiliksenä se, että onpahan taas yksi klassikko luettu.

Arvosana:
★★

lauantai 23. joulukuuta 2017

Rauhallista joulua!

Rauhallista joulua kaikille!

Blogi on elellyt hiljaiseloa, mutta palaan vielä! Muutamat kirjat odottavat postauksiaan, mutta syksyni on ollut kiireinen. Opinnot veivät suuren osan ajastani ja lisäksi sain taas töitä, joten aikani on mennyt kaikkeen muuhun kuin lukemiseen ja bloggaamiseen. Mutta toivottavasti ensi vuonna uudella puhdilla päästään taas tämän pariin, nähdään silloin!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kesken jäänyt: Sarah J. Maas: Throne of Glass : Lasipalatsi

Kirja: Throne of Glass : Lasipalatsi
Kirjailija: Sarah J. Maas (suom. Sarianna Silvonen)
Sarja: Throne of Glass #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012 (suom. 2017)
Sivuja: 438, joista luin 200
Arvostelukappale

Adarlanin hovin valtaistuinsaliin astelee pahamaineinen salamurhaaja. Hän ei ole tullut tappamaan julmaa kuningasta, vaan hän on siellä lunastaakseen vapautensa. Jos hän päihittää taistelutaidoillaan 23 varasta, salamurhaajaa ja soturia, hänet vapautetaan orjatyöstä suolakaivoksilta ja hänestä tehdään Kuninkaan Miekka. Hänen nimensä on Celaena Sardothien, ja hän on 18-vuotias nuori nainen.

Kruununprinssi saa Celaenan raivoihinsa. Kuninkaallisen vartioston kapteeni ottaa hänet suojatikseen. Kaukaisen maan prinsessasta tulee hänen ystävänsä. Mutta linnassa lymyää jotain hyvin uhkaavaa, ja Celaenan kilvoittelu vapaudesta muuttuu selviytymiskamppailuksi. Hänen on käytävä taisteluun pahan kitkemiseksi ennen kuin se tuhoaa hänen maailmansa. Onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta?

* * *

Normaalisti en ajatellut tehdä blogipostausta kesken jääneistä kirjoista, mutta Lasipalatsin kohdalla teen poikkeuksen, koska sain kirjan arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitoksia Gummerus!

En pysty tarkkaa selvää syytä antamaan, miksi päädyin jättämään kirjan kesken. Haluan Lasipalatsin vielä lukea ehdottomasti ja toivon, että Maas ja hänen kirjansa kolahtaisivat minuun yhtä paljon kuin moniin muihinkin. Tällä hetkellä aika vain ei ollut kirjan puolella.

Lasipalatsi ei ole huono eikä kiinnostukseni sitä kohtaan ole poistunut. Toki ärsyttäviä piirteitä oli esimerkiksi Celaenassa, mutta ei mitään sellaista minkä takia hiuksia repisin päästä ja haluaisin heittää kirjan seinään. Lähinnä silmien pyörittelyn tasoista ärtymystä, joka saattaa myös mennä ohi kun kirjan kanssa joskus pääsen pitemmälle. Tällä hetkellä kirja ei kuitenkaan oikein napannut minua otteeseensa.

Lukujumia minulla on taas ollut, mikä on varmasti yksi iso tekijä tässä. Minua ei ole huvittanut lukea oikein yhtään mitään ja sen vuoksi on aikaa kulunut paljon tv:n ääressä sarjoja katsellen. Lukuhaluttomuuden myötä Lasipalatsiin tarttuminen on aina ollut inhottavaa, kun tiedän ettei nyt tee mieli lukea, mutta kuitenkin haluaisi saada kirjaa eteenpäin. Myös tämän vuoksi ajattelin, että olisi hyvä jättää kirja kesken, koska lukuhaluttomuus todennäköisesti sitten vaikuttaisi lukukokemukseen enkä saisi kirjasta sitä mitä toivoin.

Opiskelut on myös alkanut ja pitäisi lukujumi saada selätettyä. Lasipalatsin ollessa kesken en saanut enkä halunnut aloittaa uutta kirjaa, joten se olisi väistämättä vaikuttanut myös opintoja varten luettavaan aineistoon. Nyt minun on käytävä niihin käsiksi, joten en halunnut Lasipalatsin olevan keskeneräisenä stressinä takaraivossa. Toivon, että koulukirjojen ohelle saisin kuitenkin aloitettua jonkun vapaa-ajan lukemisen myös, mutta tärkeämpää on nyt keskittyä pakollisiin luettaviin.

Mutta Lasipalatsin suhteen toivoa ei ole kuitenkaan menetetty. Palaan kirjan pariin kun aika on oikea.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Miia Pöllänen: Bujoilun voima

Kirja: Bujoilun voima
Kirjailija: Miia Pöllänen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 174

Opi bujoilun perusteet ja ota elämäsi haltuun. Bujoilun avulla voit muuttaa rutiinisi ja aloittaa unelmiesi elämän!

* * *

Noin vuosi sitten aloitin itse bullet journalin pitämisen, joka ei kuitenkaan kantanut pitkälle. Kiinnostus bujoon ja elämänhallintaan on kuitenkin pysynyt. Kalenteri minulla on ollut aina, tosin sitäkin olen käyttänyt vaihdellen. Vuoden aikana olen ehkä vasta kalenteria oikeasti oppinut käyttämään. Olen huomannut tarvitsevani sitä, jotta elämä ja varsinkin pää pysyy selkeänä. Jos en kalenteriin merkitse kaikkea tärkeää ylös vaan yritän muistaa ne, huomaan että kaikki on ihan kaaoksessa ja stressitaso nousee.

Bujoilun voima kirjalta odotin paljon, mutta ei se odotuksia täyttänyt. Bullet journalista se ei oikeastaan minulle antanut mitään uutta tietoa. Minua myös jostain syystä ärsytti lukea tätä kirjaa. Se on hyvä opas bujoilusta kiinnostuneille aloittelijoille, mutta asiasta tietäville vähän tylsä ja itseään toistava.

Olen huomannut myös, että toisinaan joissakin kirjoissa minua alkaa ärsyttää graafiset puolet ja tämän kirjan kanssa kävi myös niin. Leipätekstin fonttivalinta ei miellyttänyt minua lainkaan, mikä vaikutti yllättävän paljonkin lukukokemukseen. Myös tietynlainen johdonmukaisuus minusta kirjasta puuttui tyylillisesti. Milloin tehtiin luetteloita luettelomerkein, toisinaan kirjaimilla, milloin milläkin. Välillä myös kappaleiden eteen oli laitettu luettelomerkki, vaikka se ei mielestäni sitä olisi tarvinnut vaan olisi toiminut ihan pelkkänä kappaleenakin vallan mainiosti. Pikkuvikoja, jotka toisinaan nostavat ärsytyskynnyksen suureksi. :D

Mutta tosiaan kuten aikaisemmin sanoin, kirja on hyvä perusopas bujoilun aloittajille. Mindfulness-osuudesta ehkä sain eniten itselleni inspiraatiota omaa kalenteria ja elämän järjestämistä varten, mutta varsinaista inspiraatiota bullet journalin uudelleen kokeilua varten en saanut.

Arvosana:
★★★

PS. Yli kuukausi edellisestä postauksesta, huh! Taas sama vanha virsi jatkuu, en ole oikein saanut luettua mitään. Luulen, että se myös vähän jatkuu sillä opinnot ovat alkaneet ja ne nyt vievät täyden huomioni. Mutta toki opintojen takia tulen lukemaan tänä syksynä ainakin yhden runo- ja novellikokoelman, todennäköisesti muutakin. Mutta katsotaan kuinka käy muun lukemisen, toivon, että inspis iskisi, sillä hyllyni on täynnä kaikkea kivaa lukemista, jota odotan kovasti ja haluaisin aloittaa kaikki heti nyt. Mitään en kuitenkaan meinaa saada päätökseen. Eiköhän tämä kuitenkin tästä :)

torstai 10. elokuuta 2017

Hel-YA! 5.8.2017

Hel-YA! Helsinki Young Adult Literary Convention -tapahtuma järjestettiin viime lauantaina Ravintola Lämmössä, Suvilahdessa. Sain tapahtumaan kutsuvieraslipun, josta olen enemmän kuin kiitollinen! Oli mahtavaa päästä osallistumaan ensimmäiseen suomalaiseen nuorten aikuisten kirjallisuustapahtumaan.

Olen käynyt Helsingissä todella harvoin ja vähän jännitinkin etukäteen koko päivää. Matkustaminen Onnibussilla oli kuitenkin helppoa ja Helsingin päässä ystäväni kanssa löysimme helposti perille Suvilahteen ja Ravintola Lämpöön. Oli mukavaa, kun pystyi käydä armaassa pääkaupungissamme ihan päiväseltään, kun aina ennen se on vaatinut yöpymistä pitkien matkojen (ja huonompien matkayhteyksien) takia.

Itse tapahtuma alkoi 13.15 ja päättyi noin 18.45. Koko päivä sisälsi mielenkiintoisia paneeleja, videotervehdyksiä ja brittiläisen, ihanan Holly Bournen skypehaastattelun. Omia päivän kohokohtia on hankala valikoida, koska koko päivä oli oikeastaan yhtä suurta kohokohtaa. Hennan tapaaminen jäi kuitenkin yhtenä päällimmäisenä mieleen kirjailijoiden signeerausten lisäksi. Olen todella ujo enkä oikein uskalla mennä juttelemaan vieraille ihmisille, minkä takia tutustuminen muihin on hankalaa. Signeerauksiakin pyytäessä kädet tärisivät, enkä oikein tiennyt mitä kirjailijoille tulisi siinä tilanteessa sanoa. :D 

Kotiin palatessa oli kassi täynnä kirjoja ja muita käteen tarttuneita juttuja. Angie Thomasin Viha jonka kylvät oli lahjakassissa, jonka jokainen tapahtumaan osallistunut sai. Ostin Kirjakauppa Nide:n pop-up-myymälästä Katri Alatalon Käärmeiden kaupungin ja Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleian, joihin sain myös signeeraukset. Kotoa mukaani olin ottanut vain Elina Pitkäkankaan Kajon, johon myös sain signeerauksen. Harmitti vähän, kun suurin osa kirjoistani sijaitsee vielä toisella paikkakunnalla pahvilaatikoissa varastossa, enkä siksi saanut kaikkiin tapahtumaan osallistuneiden kirjailijoiden kirjoihini signeerauksia. Minulla olisi ollut ainakin Salla Simukalta ja Mintie Dasilta yhdet kirjat sekä Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja. 

Kirjojen lisäksi tapahtumassa oli Helmet-kirjastojen pöytä, josta sai kirjallisuusaiheisia pinssejä sekä kirjavinkkilistoja. Pinsseistä nappasin itselleni Tähtiin kirjoitettu virhe sekä Twilight-aiheiset. Monet muutkin pinssit olisivat kyllä kelvanneet! :D Kirjanmerkkejä myös löytyi monenmoisia. Sain myös Erika Vikin kirjasarjaan sekä Elina Rouhiaisen uuteen Muistojenlukija-kirjaan perustuvat hienot kortit. Corildon ja Kiuru päätyvät jollekin kunniapaikalle, kunhan saan muutettua tavarani uuteen kotiin.

Päivä oli kaikin puolin mahtava ja tunnelma tapahtumassa lämmin. Ehdottomasti ensi vuonna uudelleen, mikäli tapahtuma saa jatkoa!

Kiitos Hel-YA!:n järjestäjät ja kiitos kirjailijat unohtumattomasta päivästä! ♥